No mutta, mitäs pojille sitten kuuluu ja on kuulunut vuoden aikana.. Kesähän meni juoksukisoja kierrellessä, ja kiertueelta tuli kiitettävän arvoinen suoritus. 

Tässäpä lyhykäisyydessään: 

EDI:

Kemi 29.6. Kemi 29.5. 463p SERTK sija 2/18
Laukaa 26.7. 210p (kilpailussa juostu vain yksi erä) sija 10/17
Otava 23.8. 467p SERTK sija 6/25 (Suomen Maastomestaruus-kisat)
Isokyrö 30.8. 438p sija 3/10
Hailuoto 18.10. 231p SERTK (kilpailussa juostu vain yksi erä) sija 3/18

KOLA:

Kemi 29.5. 442p sija 5/13
Laukaa 26.7. 236p SERTK (kilpailussa juostu vain yksi erä) sija 4/12
Otava 23.8. 422p sija 9/15
Isokyrö 30.8. 479p SERTK sija 1/8
Hailuoto 18.10. 230p SERTK (kilpailussa juostu vain yksi erä) sija 6/11

Alkutalvella käytiin parit näytelmät (Jyväskylän kv ja Voittaja), mutta niissä ei tuloksellisesti mainittavaa. Edillä näyttelykäyttäytyminen oli parempaa kuin nuorempana, mutta edelleen pitää sitä puolta harjoitella. Häntää heiluttava ja iloisesti säntäilevä whippetti kun ei ole tuomareiden mieleen. 

Nyt on talvi ja kevät treenattu ahkerasti ensi kesän kisoja varten. Päätavoitteenamme on kesäkuun alussa järjestettävät EMM-kisat Helsingissä. Vain Edi voi pyrkiä joukkueeseen, sillä ylikorkeilla ei ole kilpailuoikeutta. Joukkueeseen pääsee karsintakisojen kautta (ja pitää tietysti olla muutkin edellytykset kunnossa, mutta ne onneksi Edillä on). Karsinnat järjestetään 2.5., ja ne onkin samalla kauden avauskisat meille. Kuusi urosta ja kuusi narttua valitaan joukkueeseen. Jännittää ihan kauheasti. Ollaanko me nyt treenattu koiria riittävästi ja oikein. Jännittää jo nyt miten kisapäivä sujuu, ettei vaan itse tee mitään virhettä. Koirahan osaa vieheen perässä juosta, siitä ei ole pelkoa. 

Kummankin koiran viime kausi meni niin hienosti, että molemmat saivat kutsun Suomi Cupiin. Se on kutsukilpailu ja vain viime kauden parhaat koirat kutsutaan kilpailuun. Listaa en enää löydä netistä, mutta muistaakseni Edi oli listauksessa toinen ja Kola neljäs kumpainenkin omissa sarjoissaan. Suomi Cup järjestetään kahden viikon päästä karsintakilpailuista. Alkukausi onkin meille melko tiivistä kisaamista ja reissaamista. Kaksi edeltä mainittua kisaa nimittäin pidetään Mustialassa Etelä-Suomessa ja mahdollinen EM-kisa Helsingissä. 

Näiden lisäksi kesän suunnitelmissamme on osallistumiset Virpiniemen ratakisoihin Juhannuksena, Perinteiset Kalakukkomaastot, jossa samalla kisataan 3-vuotiaiden kesken Derby-tittelistä ja Seinäjoen SM-maastot. Lisäksi mahdollisesti Viron maastot syksymmällä ja Hailuodon loppukauden kisat. Kesällä on myös muutamat näyttelyt suunnitteilla, lähinnä kotiseudun näyttelyt. Että ohjelmaa on kyllä kerrakseen, mutta sitähän tämä koirien kanssa on. Ihanaa yhdessä oloa ja harrastamista. 

Kuvia en nyt tällä kertaa lisää, mutta tässäpä tiivistetty paketti viime vuodesta ja tulevan kauden suunnitelmia. 

Etelän reissulla käytiin Kolaa näyttämässä kehässä Lahden kansainvälisessä näyttelyssä. Reissu oli aivan  täysin extempore, joten mitään odotuksia ei ollut. Tuttuun tapaan Kolalla meni ihan hienosti. Tuomari oli tiukka, jakoi paljon EH:ta, eikä kovinkaan moni saanut Sa:ta. 

Lahti Kv 26.4.2014

Tuomari: Maija Sylgren

Kola: NUK1 ERI

Hyvät rungon mittasuhteet, selkeä sukupuoli leima, pitkä pää, vahva kallo, kauniit silmät, (jotain mistä ei saa selvää), hyvä kaula, lupaava ylälinja ja rintakehän malli. Hyvä luusto, olkavarsi vosi olla viistompi, sopiva jalkakulmaus, etuliikkeessä löysyyttä, liikkuu hieman lyhyellä etuaskeleella, kaunis väri. 

Edi ei esiintynyt Lahdessa, sillä hänellä oli runsaasti harjoiteltavaa kehäkäyttäytymisesssä. Ja sitähän me tehtiin. Kierrettiin kaikki Oulun seudun mätsärit ja näyttelyharkat ennen Oulun kv:tä. Epätoivo meinasi iskeä puseroon montakin kertaa. Edi vain hillui, läähätti, vinkui, haukkui ja kaikkea muuta hölmöili. Ei suostunut yhtään keskittymään suoritukseen tai edes minuun. Oulun kv lähestyi liiankin nopeasti, eikä me saatu Ediä käyttäytymään kahta päivää ennen olevassa mätsärissäkään kunnolla. Niinpä päätin, että koira täytyy väsyttää sitten ihan kunnolla. Vastoin normaaleja valmistautumisrutiineja Edi lähti lauantai-iltana vielä juoksulenkille ja jopa uimaan :) Okei, kävi vain kerran pulahtamassa Oskun perässä kunnes tajusi mistä hommassa on kyse. Sunnuntai aamuna ennen kukonlaulua lähdimme reilun tunnin kävelylenkille. Johan oli poika väsynyt. Näyttelypaikalle tullessa Edillä oli kyllä vieläkin pientä hillumista, mutta käytyään tutustumassa alueeseen rauhoittui hieman. Niinhän siinä sitten kävi, että ihme tapahtui ja koira oli kuin unelma kehässä! <3 Liikkeessä oli vielä hieman liikaa vauhtia, mutta muuten meni todella upeasti. 

Oulu Kv 18.5.2014

Tuomari: Jussi Liimatainen

Edi: JUK2 ERI

Hyvän kokoinen, ääriviivoiltaan oikean kokoinen juniori. Voimakas pään malli. Vahvat posket. Miellytävä ylälinja. Etuosa saisi olla kulmautuneempi. Hyvä alalinja ja erinomaiset takakulmaukset. Liikkeessä saisi olla ulottuvuuksia enemmän. Turhankin voimakas kinnerkulma. 

Kola: AVK4 ERI

Erittäin pitkälinjainen uros. Voimakas mutta kaunislinjainen pää. Hyvät korvat. Pitkä kaula. Kauniisti kaareutuva ylälinja. Riittävästi kulmautunut etuosa. Hyvä runko ja alalinja. Erittäin pitkät takaraajat. Etuliike saisi olla vakaampi, ulottuvampi. 

KUVAT: Tuuli Yliharju 

Saatiin mitä haluttiin, ja tuloksetkin ovat miellyttäviä. Samoin arvostelut olivat hyvät, hienoa että saa myös krittiikkiä. Nyt keskitytään hetkeksi juoksuhommiin, ja sen jälkeen suuntaamme kohti ensimmäisiä ulkomaisia näyttelyitä Norjaan.  

Viimeiset hankikelit maaliskuussa.

Terassilta on kivaa seurata naapureiden touhuiluja. 

Edi patsastelee :) Kuvanlaatu on näköjään mitä on, kun on zoomattu lähelle. 

Edi osaa myös patsastella pöydällä.. Murmur! xD

Kola kovassa tuulessa metsälenkillä. 

Lahden näyttelyihin valmistautumista. 

Kiipeilijä Edi :D 

Tammikuun alussa oli muka joku Kajaanin kv-näyttely. En edes muista miten siellä meni, tai no muistan - huonosti. Edi sai EH:n, mikä ei kylläkään tuloksena ole niin huono, mutta suoritus oli sitäkin enemmän huono. Harjoituksen puutetta oli selvästi. Harmittaa, että lähdettiin niin harjoittelematta. Kolan suoritus oli tuttuun tapaan hyvä ja tavanomainen. Tulokseksi vain ERI ja jäi nuorten luokan toiseksi, eli viimeiseksi. Arvosteluja en ole kääntänyt, koska ne olivat ruotsiksi ja ovat tainneet jäädä repunpohjalle. 

Ilmat ovat olleet mitä surkeimmat yhtään millekkään. Joko ei ole ollut lunta tai sitten on ollut ihan hyytävät pakkaset tai ihan pirun liukasta. Siispä meidän talvinen harrastus, hiihto on jäänyt aloittamatta ollenkaan. Nyt näyttänee siltä, että ne vähäisetkin lumet ovat sulaneet. Olisi ollut mukava nähdä onko Edistä valjakkohiihtäjäksi. Kolahan ei kummoisemmin vedä, vain satunnaisesti joskus ja silloin kun on pari tai edellä menevä. Edi kyllä vetää, ja ollaankin sitten harjoiteltu vetoa kävelyllä ja juoksulla. 

Jotta ei nyt mene ihan synkistelyksi, on tässä tapahtunut hienojakin asioita. Nimittäin pikkuisemme Edi täytti helmikuun alussa vuoden! Kovasti odottelimme kasvupyrähdystä, mutta niin se vain jäi miniksi. Toisaalta mitään suuria lukemia ei ollutkaan odotettavissa, koska molemmat äiti ja iskä ovat minejä myös ;) Onpahan meillä yksi sylikoira <3 Virallisessa mittauksessa käytiin kaksi päivää yli vuoden ikäisenä, ja tulokseksi tuli 49,1cm.

Vielä harjoitellaan

Niin ja kävihän meillä ihana Onni-whippetpoika hoidossa kolme päivää tammikuun loppupuolella. Olihan pojilla mukavaa alkujännityksen laannuttua. Pojat riekkuivat niin sisällä kuin ulkonakin, ja sitten lopulta nukkuivat kaikki kimpassa. Onni oli oikein reipas ja totteli mm. luoksetuloa hienosti. Onni näytti, että kyllä täällä on paikka vielä yhdelle whippetlapselle ;) Niin meidän kuin poikienkin mielestä, sitten joskus.. 

Varsinkin Edi rakastui heti uuteen tulokkaaseen <3 

Mitäs sitten tästä eteenpäin. No, ainakin odotellaan kovasti kevättä ja kesää, jotta kelit paranee ulkona juoksemiselle ja päästään rakentamaan aita tähän meidän pihalle. Hierojalla on molemmat tarkoitus käyttää, Kolalla näytti niska olevan aika lailla jumissa. Muutamat näyttelyt ja maasto/ratakisat on laitettu kalenteriin ylös. Mätsäreitä pitää alkaa metsästämään. Etelässä olisi tarkoitus keväällä jo, mutta viimeistään Erkkarissa sitten. Ilmoitin itseni osvkh:n järjestämään agilityyn kahdelle kerralle. Ainakin Kolan kanssa ensin, katson sitten ekan kerran jälkeen kumpi lähtee toiselle kerralle. Tarkoitus olisi kuitenkin jotain alkaa harrastamaan poikien kans.  

Suoranaisesti koiranelämään ei hirveästi uusia tuulia ole puhallellut, vaan itseasiassa meidän koko perheen elämään on. Niin siinä kävi, että oma koti vihdoinkin löytyi. Sen jälkeen alkoikin yli kuukauden kestänyt muutoprojekti.

Joulukuun puolen välin jälkeen saimme tavarat sille mallille, että osoitteemme vaihtui uuteen. Vanhassa kämpässä oli enää vain joitakin romppeita ja remontoitavaa. Koska tämä on kuitenkin koirien blogi, seuraavassa onkin heidän näkökulmasta tämä muutto ja jouluhässäkkä :)

Aivan ensimmäisenähän vanhat maastot pitää käydä hyvästelemässä. Näillä "takapihan" pelloilla tuskin tulee enää käytyä, vaikka hyvät ne olikin. Molemmat pojat opettelivat pentuina tutustumaan maailmaan näillä pelloilla, Kolan kanssa hiihdettiin pitkin latuja ja yhdessä juostiin niin Röllin kuin muidenkin koirakavereiden kanssa.

Hei Hei Pellot! :) 18.12.2013

Ensimmäisenä päivänä kun tulimme tänne uuteen kotiin koirien kanssa siivoamaan ja tuomaan joitain tavaroita. Heillä ei ollut muuta kuin muutama lelu ja yksi patja, sekä valtavasti tilaa juosta ja remuta. Reuhkaamisen jälkeen Kola osasi mennä jo omalle pedille omaan huoneeseen levähtämään. Edi sinnitteli viimeiseen asti vierelläni, kun siivosin keittiötä. Lopulta hän makasi repo rankana lelu suussa kylmällä kaakelilattialla. Toisena päivänä saatiin jo koirien huone "sisustettua", eli sohva sisään ja lelukori lattialle :) Kolmantena päivänä olimmekin jo saaneet sen verran tavaraa paikoilleen, että vietimme ensimmäisen yön uudessa kodissa.

Pojat ovat ottaneet ihmeen hyvin muuton uuteen kotiin. Omat paikat ovat löytyneet ja etenkin oma huone on pojille ollut se kova juttu :)

Yksinoloharjoituksia ei keretty pitämään, kun jo jouluviikolla tuli ensimmäiset pakolliset yksinolot meidän ollessa töissä. Se ketä tässä yksinolo eniten pelotti, taisi olla minä. Turhaa stressasin, koska pojilla on mennyt hyvin. Tai no mitään ei ainakaan ole tuhottu. Ei olla nauhoitettu, joten ei tiedetä mitä loppujen lopuksi he tekevät täällä yksin ollessaan. Pitäisi joku päivä nauhoittaa.

Aatonaaton pakollinen lepohetki riehumisen jälkeen. Kylässä myös Rölli, jolla olisi riittänyt virtaa vielä jatkaa.

Vuorotyöläisinä tämän muutohässäkän alla me ei oikein keretty joulua viettämään. Läheisille lahjat ja rentoa olemista. Oltiin kaiken lisäksi eri vuoroissa koko joulu (mies aamuissa, minä illoissa), niin ei oikein keretty toisiamme nähdä. Edin ensimmäistä joulua emme kuitenkaan unohtaneet, vaan sai hänkin paketin pukilta. Kola ei oikein innostunut paketeista, Edi lähinnä repi paperin ja jätti kuitenkin luun syömättä :)

Jouluaattona jaetaan rakkautta <3

Uudenvuoden aattona kävimme jo tutuksi tulleessa Rantakylän metsikkössä hieman riehumassa. Ollaan aiemmin käyty metsässä Röllin seurana. Vielä ei näkynyt hiihtäjiä eikä edes lunta, joten voitiin vapaasti kävellä latupohjilla. Lumen tultua polkumme siirtyy hieman metsemmäs, mutta sielläkin on hyvä juosta. Samoin peltoaukeita näillä lakeuksilla riittää, joten tuskin tulee juoksupaikoista pulaa.

Uuden vuoden juhlinta sujui meidän talossa rauhallisesti. Taas se oli se emäntä, joka entien stressasi miten pärjätään. Hyvin pojilla kuitenkin meni. Heti kuudelta kun pauke alkoi, molemmat kuunteli korvat höröllä mistä se ääni tulee, mutta siihen totuttuaan tuskin reagoivatkaan pieniin paukkeisiin. Keittiön ikkunaverhot jätettiin auki, ja Edi ihan seurasi rakettien liikettä pihalla. Emäntä saa olla ylypiä pojistaan :) Kaikkipa me sitten yhdessä kellahdettiin puolen yön aikaan nukkumaan samaan sänkyyn...

Oikein rauhallista ja onnellista Uudelle Vuodelle 2014 Kaikille!! <3 

ps. ensi viikolla poijjaat essiintyy Kaijjaanin Tamminäyttelyssä ;)

Aamu koitti neljältä ja auto starttasi viideltä kohti myrskyn silmää. Taivaalta satoi veden ja lumen sijaan lehtiä ja oksia. Yksi vaaratilannekin eteemme sattui, sillä hieman ennen Viitasaarta oli puu kaatunut kaistallemme. Nopea väistö vastaantulevalle kaistalle, onneksi ei ollut liikennettä, ja puu voitiin ohittaa turvallisesti. Vieläkin tuntui hieman epäilyttävältä olla koko reissulla, ja vielä halliin päästyämmekin olimme hieman epäileväisiä. Edi oli hermona, sillä ei ollut koskaan ennen ollut niin isosssa sisätilassa jossa on paljon koiria. Onneksi herra suvaitsi rauhoittua ennen omaa luokkaansa. 

Edin suoritus kehässä oli hieman hätäistä ja malttamatonta. Liikkeet eivät oikein onnistuneet, sillä miehellä oli meno päällä. Tuomarin mennessä arvostelemaan ja Edin seistessä viimeisiä hetkiä kehässä, tuli tietystikkin seuraava vuorossa oleva nostamaan koiransa pöydälle, ja Edihän olisi halunnut vain leikkiä tämän kanssa :) Viimeisestä seisotuksesta ei tullut mitään. Minä naama punaisena pitelen Ediä ja odottelen karua tuomiota. Mutta ei, Edi sai ERIN! :D 

Seurasin hetken aikaa, sen mitä jännitykseltäni kykenin muiden suorituksia kehästä. Pari seuraavaa koiraa sai EH:n, mutta loppujen koirien arvostelu meni ohi. Kilpailuluokka alkakoon. Edillä meni jo hieman paremmin. Tuomarin nopea päätös, ja me oltiin EKOJA kera SA:n! Tätä ei voinut uskoa todeksi, sellaisella suorituksella vielä! Ei muuta kuin koiran vaihto, sillä oli Kolan vuoro. 

Kolalla meni tapansa mukaan ihan hyvin. Liikkeet oli rauhallisia ja hyviä, seisoi mallikkaasti. ERI ei ollut yllätys, ja kilpailuluokkaan lähdettiin hyvillä mielin. Tuomari juoksutti koiria yhdessä ja erikseen. Lopulta se valitsi Kolan ja toisen koiran juoksemaan kahdestaan. Se laittoi meidät myös kehän keskelle seisomaan, mutta koiriin ei saanut koskea. Jälkeenpäin selvisi, että tuomari halusi katsoa koirien lähestyttävyyttä, sillä kuulemma toinen koira väisti hieman tuomaria. Minä olin aivan ymmälläni, mutta niin tehdään miten tuomari pyytää :) Vielä hetken seisotus, ja tuomari teki valinnan, Kola voitti ja sai vielä SA:n. Meijän molemmat pojat oli luokkavoittajia ja pääsivät parasuros kehään! :)

Sittenpä tulikin tenkapo, kun ei mies ollut valmistautunut esittämään koiria kehässä. Tämä tietysti tiedostettiin, mutta hän ei olisi uskonut tätä koiristamme, eikä ollut riittävästi valmistautunut. Onneksi yleisöstä löytyi apukäsiä, ja Aallon Timo oli niin ystävällinen, että suostui tulemaan esittämään Kolaa. 

Parasuros kehässä veljekset oli peräkkäin, sillä Junnuista muut eivät saaneet SA:ta, eikä itseasiassa edes Eriäkään. Nuorista oli otettu neljä, avoimesta kolme, valioita neljä ja yksi veteraani. Tuomari karsi koiria ensimmäisen juoksutuksen jälkeen, siten, että jäljelle jäi meijän pojat, yksi avoin, kaksi valiota ja yksi veteraani joka sekin on valio. Edi ei kyllä malttanut enää hetkeäkään, vaan kaikki muu oli kivempaa kuin seisominen ja juokseminen. Kolalla meni hienosti Timon kanssa. Tuomari mietti pitkään valintaansa, ja jätti lopulta meijän pojat ulos sijoituksesta. Avoin voitti, ja valioituikin samalla. Koska sijoitetut muut koirat olivat jo valioita, oli jaossa vielä Vara-serti jommalle kummalle pojista. Tuomari teki nopean valinnan, ja valitsi Kolan. Näin ollen Kola oli viides ja Edi kuudes. Upea suoritus kaikkinensa molemmilta. Joku oli tuumannut facebookissa, että tuomari tykkäsi Edistä, vaikka ei edustanutkaan samaa linjaa, kuin muut hänen valitsemansa koirat :) Onhan se sellainen tsirbula, verrattuna muihin koiriin. 

TUOMARI: Martorella Marjorie, USA

Edi JUK1 SA 

Good outline, with good depth of chest and springof nb. Well muscled thighs. Correct ears. Tail carriage too gay on move. Moved soundly with reach and drive. 

Kola NUK1 SA VARA-SERT

Nicely balanced with good outline. Good head and expression. Proper ears. Good feet. Good spring of nb. Well muscled thighs. Good mover with reach and drive. 

Mitähän tuo lyhenne nb tarkoittaa? Niin ja Edin arvostelussa on tuosta hännänkannosta, tarkoittaneeko tuo nyt sitä, että kantaa häntäänsä liian ylhäällä? Minä naureskelin googlekääntäjän kanssa, että Edi kantaa häntäänsä liian homomaisesti :D 

Kuva: Anna Kervola

Kuva: Mikko Marttinen

Jamihan meillä aiemmin katseli kaikkia eläinohjelmia, ja nyt näköjään Edi seuraa perässä. En aiemmin edes kiinnittänyt huomiota siihen, että se saattoi katsella tv:tä, mutta huomasin yks aamu kun tv oli päällä ja olin itse koneella, että Edi on ollut tuossa yhdessä asennossa jo tovin aikaa. Telkkarista tuli Mc Leodin tyttäret, eli jokin hevos-ohjelma. Seurasin sitten ohjelman loppuun, ja Edihän katsoi koko jakson (n. 40min). Välillä toki vaihtoi paikkaa, mutta muutoin kyllä katsoi ainakin kaikki jännittävimmät kohdat :) 

Tästä innostuneena mieheni kokeili miten Edi reagoi videopeleihin. Tässä pari viedonpätkää Edin seuraamassa videopeliä ;) 

https://www.dropbox.com/s/maf0dt32ovipgue/2013-10-22%2021.08.20.mov

https://www.dropbox.com/s/u6onkhotpzraodk/2013-10-25%2022.45.37.mov

Hailuodon maastot olivatkin viimeinen "kesäkauteen" kuuluva tapahtuma, vaikkakin melkoisen talvisessa tunnelmassa Hailuodossa oltiin. Tiet olivat jäässä ja aamulla oli muutama aste pakkasen puolella. Aurinko kuitenkin nousi ja lämmitti päivää sen verran, että tarkeni. Koko päivä saatiin nauttia kauniista auringonpaisteesta tuulen kera. 

Lähdin matkaan aivan yksinäni Kolan ja Kössi-enon kanssa muiden ihmisten jäädessä töihin ja Edi jäi pitämään kotia pystyssä. Minulle maastokisat olivat aivan uusi kokemus, koskaan en ole edes yleisössä ollut, saatika sitten koiran ohjaajana. Jännityksestä huolimatta olin rennoin fiiliksin reissussa ja paljon kyselleenä osasin toimia melkein ainakin oikein. Kola ja Kössi olivat kuitenkin onneksi eri luokissa, ja arvonnassakin saatiin poikien kisanumeroille väliä, niin että kerkesin molemmat lämmittelemään.

Ensimmäisenä oli Kössin vuoro. Eihän se hänen suorituksensa aivan hyvää laatua ollut, sillä näin jo alkuvaiheessa muutaman katseen Kössistä, joka tarkoitti lähdössä hitaammalle kaverille, että etkös sä tulekaan. Eli Kössin perisynti: "Juostaan vain kaverin perässä, kun se on niin kivaa, ei vieheen". Onneksi jo veteraaniksi tullut koira ei paljoa piitannut, vaan juoksi hienosti itsensä maaliin Kössin tullessa perässä. Kössin tulos oli disk, joihin syiksi ylituomari sanoi nimenomaan tämän kaverin perässä juokseminen, ja kuulemma jossakin alkumutkassa oli Kössi kerennyt tökätä kaveria. 

Seuraavaksi oli meijän esikoisen vuoro. Minua jännitti hullunlailla, mutta sain pidettyä itseni vissiin sen verran tyynenä, ettei Kola välittänyt hermoilustani. Kola lähti punaisella liivillä, joten oli hieman lähempänä viehettä lähtötilanteessa. Lähtö sujui hyvin, ja Kola ampaisi vieheen perään. Parivaljakko oli melko tasainen Kolan ollessa hieman edellä tilanteissa, joissa pari ei oikonut. Viehe kuitenkin katkesi kesken matkaa, Kola oli ensimmäisenä vieheellä, ja taisikin siihen syöksyä. Ei muuta kuin ohjaajat koirat kiinni ja viehe kuntoon. Lähtö uudelleen. Loppumatka meni samanlaisesti kuin alku, tasaisesti Kolan hieman johtaen. Vieheelle Kola tuli ensimmäisenä, juoksi päältä, ja kun pari oli päässyt vieheelle, kävi Kolakin sitä katsomassa. Tämän jälkeen Kola meni omille teilleen, kun koppa alkoi niin ärsyttämään. Rata oli sellainen, jossa maali ja lähtö oli samassa paikaassa, mutta koska vieherikon vuoksi koirat lähti keskeltä rataa, jouduimme juoksemaan koirat kiinni maalista. Nyt jäähdyttelemään ja ajo takaisin hotellille, jossa tulokset julkaistiin. Kolan tulos alkuerien jälkeen neljäs pistein 219. Hienosti ensikertalaiselle. Ei muuta kuin arvonta ja uudelleen lämmittelyyn. 

Kuvat: Jenni Peltokorpi

Finaalissa Kola sai parikseen alkuerissä kolmanneksi tulleen koiran, joka itseasiassa oli alkuerän parin velipoika. Finaaliin rataa oli hieman muutettu. Kola lähti hieman huonosti, luultavasti minun takiani, sillä päästin irti aika hitaasti. Päätin, että ehkä ensi kerralla en päästäkään koiraa pannasta, vaan pidän kiinni etupuolelta. Kola kun ei onneksi (ainakaan vielä) ole mikään vieheen perään vinkuja, jota ei pysty hallitsemaan kunnolla, niin ehkä minun ei tarvitse pitää kiinni pannasta, vaan voin ottaa etupuolelta kiinni. Juoksu meni parivaljakolla hienosti. Molemmat olivat todella tasaisia, mutta maaliin tultiin onneksi Kolan johdolla, ja mitä minä näinkään: TAPPOLOIKKA :') Meinasi kyynel vierähtää, kun näin Kolan niin tekevän. Kola ei siis aiemmin ole liiemmin välittänyt vieheen tappamisesta, vaan lähinnä häntä on ruvennut heti maaliin tullessa koppa ärsyttämään. Nyt Kola malttoi tappaa vieheen :) Juoksun jälkeen joku mies, jonka vaimo toimii tuomarina, tuli kertomaan että olipas tasainen pari, että hän ei ainakaan osaisi kertoa kumpi voittaisi. Jäähdyttelyjen jälkeen mentiin taas hotellille odottelemaan tuloksia. Kolan lopullinen sijoitus oli 5s SA pistein 446. Finaalin pisteet 227, eli paremmin meni suorituksena (finaalin parin pisteet 242, eli ei se nyt ihan niin tasainen ollut ;) ).

Kuvat: Jenni Peltokorpi

Kaikin puolin upea reissu Hailuodossa, ja onneksi ilma suosi meitä. Olisi voinut muutama ärräpää päästä, mikäli olisi satanut tai ollut liian kylmä :D Odottelua oli paljon, mutta se ei haitannut, aika kului siivillä. Kiitoksia kaikille ketkä olivat paikan päällä kannustamassa ja tukemassa meitä ensikertalaisia, kisojen järjestäjille upeasta kilpailusta ja kotijoukoille, jotka tukivat puhelimen välityksellä. 

Lähdimme perjantaina 13. päivä aamulla aikaisin ajamaan kohti Porvoota. Vaikka oli epäonnen päivä, ei tiellemme sattunut esteitä ja olimme turvallisesti perillä siskoni luona iltpäivällä. Ilta kului koirien pesun ja siistimisen parissa. Siskolleni ja hänen perheelleen iso kiitos, että tällainen me koirineen saimme majoittua heidän kotonaan. Meidän koirat kun ei ole mitään rauhallisempia tyyppejä ;) 

Näyttelypäivän aamu valkeni aurinkoisena. Ilma oli vielä aikaisin aamulla viileä, mutta lämpeni todella nopeasti ja päivästä tuli todella lämmin ja aurinkoinen. Saavuimme näyttelypaikalle, kehän numero 13 vierelle liittyen Marin ja Christinan seuraan. Hieman treenattuamme tulikin Edin vuoro esiintyä. Esittäjää, eli minua taisi jännittää enemmän, kun poju oli kuitenkin ekaa kertaa kehässä ja vielä kaikista ensimmäisenä. Edillä meni kuitenkin hienosti, ja yritin itsekin rentoutua ja lähinnä vain nauttia tilanteesta. Edi liikkui hyvin ja malttoi seisoa aloillaan, joskin seisominen pöydällä tuomarin tutkiessa sujunut ihan niin hyvin. Hampaat antoi hyvin katsoa, mutta yritti kyllä pakittaa tilanteesta pois. Eli tätä treenataan. Koska Edi oli ainoa pentu-uros, pääsi hän suoraan Rop-pentu kehään. Koska myös Marin pentu Muusa (Pendahr Vanity Fair) oli ainoa narttu, olimme yhdessä Rop-pentu kehässä. Tuomari valitsi Edin parhaaksi, ja näin hänestä tuli Rop-pentu <3 

Edi PEN1 KP ROP

7 months. Promising fawn. Clean head. Good front and rear. Compact topline and depth. Moved with drive and reach. Would do good. 

Edi tuomarin käsittelyssä. (Kuva: Kirsi Aalto)

Edi ROP ja Muusa VSP. (Kuva: Kirsi Aalto) Esittäjä ei ollutkaan harjoitellut seisottamista nurinpäin, joten en saanut Ediä seisomaan oikeastaan ollenkaan. Sitä siis treenaamaan :)

Isänsä poika <3 Nonny ja Edi (Kuva: Mari Kääriäinen)

Perhe Taskunakit :D Nonny, Edi ja Blondie (Kuva: Mari Kääriäinen)

Kolan vuoro oli heti Edin perään. Hieman kiire tuli hakea Kola kehään, kun olivat heti peräjälkeen. Kolan lisäksi Junioreissa oli kaksi muuta, Kola oli keskimmäisenä. Kolan suoritus oli suorastaan loistava. Ukko seisoi mallikkaasti aloillaan ja liikkui iloisesti. Kola valittiin kilpailuluokan ensimmäiseksi saaden lisäksi vielä SA:n! Ensimmäistä kertaa ensimmäisenä, joten se tuntui hienolta! Paras uros kehässä Kolalla meni myös hienosti, mutta ei sijoittunut sen kummemmin. Näyttelyissä Royal Canin järjesti Junioreille oman kilpailun, joten rodusta oli valittava paras junnu. Rodun Rop-valinnan jälkeen oli Junnu Ropin valinta. Kola oli mustan nartun kanssa kehässä, ja tuomari teki valinnan nopeasti valiten Kolan Rop-Junioriksi :) Kolan päivä siis jatkui kilpailun lopussa järjestettävään Junioreiden Bis-kehään. Reilun kolmen tunnin odottelun jälkeen oli kehän vuoro. Sieltä ei sen koommin sijoitusta saatu, sillä junioreita oli lähes 100 muutakin. Hienon kokemuksen Kola kuitenkin sai ja näyttelypaikalta lähdettiin hymyissä suin. 

Kola ERI JUK1 SA ROP-JUN

15 months. Pleasing head and eye. --- bite. Very good body shape. Exellent angulation. Moved well going, needs to settle a little in front. 

(Sana ennen tuota biteä (purentaa) jäi nyt hieman epäselväksi huonon käsialan vuoksi.)

Tuomarina William Browne-Cole (Iso-Britannia) 

Meijän ukko on kyllä kasvanut todella upeaksi <3 Todella iso kiitos kuvasta Kirsille. (Kuva: Kirsi Aalto)

Upeaa ja iloista on liikkuminenkin. Joskin Kolan mielestä jo niin kivaa, että emäntää on pakko tsiigata koko ajan ;) (Kuva: Kirsi Aalto)

Näyttelyiden jälkeen lähdettiin heti ajamaan kohti Hyvinkäätä ja Besties-tiimiläisten treffejä. Saavuimme hiekkakuopalle muiden jälkeen. Paikalla oli joidenkin laskujen mukaan ainakin 17 whippetiä ja yksi greyn pentu :) Oli ihana nähdä muita besties-koiria ja tiimiläisiä :) Pojat olivat ihan mielissään. Edi ei edes omistajiaan huomannut, kun oli niin kiinni muissa koirissa (etenkin nartuissa). Kola kävi vähän väliä tsekkaamassa missä emäntä ja isäntä, mutta Edi vain viiletti menemään. Olihan pojat väsyneitä illalla :) 

Edi ja Kola Hyvinkään hiekkakuopilla. (Kuva: Bay Manx)

Lauma erinnäköisiä whippettejä. Edi oli ihan haltioissaan niin monesta tytöstä. Paras oli kuitenkin Olga <3 (ei kuvassa). (Kuva Bay Manx)

Sunnuntaina nukuttiin pitkään ja pakattiin tavaramme. Olin yöllä unissani hoksannut, että meillähän jäi mahdolliset palkinnot hakematta. Muistelisin, että ainakin Rop-pennun pitäisi joku palkinto saada. Soitin näyttelypaikalle, ja siellähän odotti meille palkinto. Edi sai KP:stä ja Ropista palkinnon. Sai valita joko kaksi pokaalia tai kaksi astiaa. Valitsin mieluummin astiat, kun niitä pokaaleita kuitenkin kertyy muulloinkin. Astiat olivat hienot, Porvoon keramiikan tekemät kulho ja purkki. Kotimatka alkoi Vantaan ja Kellokosken kautta. Pitkän matkan jälkeen oli ihana köllähtää omaan sänkyyn ja miettiä hyvillä mielin kesänäyttelyiden päätöstä. 

Kotona palkintojen vieressä poseeraamista. Olin yksin kuvaamassa, joten ei tämän hääppösempää saanut. Edi ei suostunut seisomaan saatika sitten istumaan kun minä itse olin lattiatasossa :) 

Kola poseerasi hienosti, mutta tämä kuvan kerkesin juuri napata ennen kuin pikkuveli yritti tulla syömään ruusuketta :D 

Tarkoitus oli pitää hieman taukoa näyttelyistä näin talven ajan, mutta Edin ollessa lupaava, päätimme ilmoittaa pojat nyt ainakin Jyväskylän kv:hen, jossa Edi pääsee ensimmäistä kertaa Juniori-luokkaan. Muutamia muitakin näyttelyitä on katsottu sillä silmällä, että sinne voisi mennä. 

Kolan suhteen oltiin aluksi hieman epäileväisiä, mutta turhaan. Kopituskin on sujunut hienosti, mitä eniten pelkäsin, ettei se suostu suljettuun tilaan menemään. Siellä se on kuitenkin mahtavasti odottanut viehettä ja ampaissut perään. Mikäli vain syksyn harjoittelukertoja riittää, harkitsimme, että Kola voisi suorittaa koejuoksut jo nytten. Pitää vain muistaa, että askel kerrallaan, ei liikaa harppoen. Loppu kuusta näytti olevan myös maastoharjoitukset, joten sinne on ehdottomasti mentävä. Kolan on juostava siellä parin kanssa, jotta se tilanne ei tule sitten uutena, kun Hailuodon maastokisoihin mennään. Varusteita vain hankkimaan ja harjoittelemaan niiden kanssa :) 

Kola 24.7. avonaisen kopin läpi 280m

Kola 31.7. kopin etuveräjä kiinni, 280m, aika 21,13

"Tuon pupun mä nappaan" Kola 7.8. kopin etuveräjä kiinni, 280m, aika 21.03 

Edin kanssa puolestaan ei ole tarvinnut epäröidä yhtään. Edi on ollut alusta asti täysin vieheen perään. Voisiko jopa kutsua tässä iässä, että poika on viehevarma :) Edikin juoksee suljetusta kopista ja kiskovieheen perässä. Matka on pidetty vain lyhyenä (Virpiniemen etusuora). Edi ei tietenkään vielä ole mikään valmis juoksija, vaan täytyy muistaa hänenkin kanssaan treenata kovasti. Maastoharjoituksiinkin Edi pääsee kokeilemaan hieman erillaista vieheen perässä juoksemista. 

Tästä on jo aikaa kun olin poikien kanssa aamulenkillä, ja Edillä riitti taasen virtaa. Se sinkoili ojan reunassa miten sattuu. Mulla alkoi päässä soida Asteen kappale "Spaceman": 

"Kato mä lennän taas meen läpi seinän
Mä lähen tänään sehän nähää mä oon spaceman!
(Hahaha)
Ja turha odotella takas himaan
Ennen ku galaksit on palasina"

Nuo sanat kuvaa niin meijän pikkumiestä. Alla olevat kuvatkin on niin Spacemania että :D 

"Kato mä lennän taas" Edi 31.7. kopin etuveräjä kiinni, etusuora (noin 100m)

"Mä oon Spaceman" Edi 7.8. Puolen vuoden iässä. Kopin läpi, etusuora (n. 100m). 

Syksyn suunnitelmissa on seuraavanlaista. Kahdet Match Show´t on merkattu kalenteriin, mielellään saisi olla useammat, ennen Porvoon Kv-näyttelyitä, joihin Edi pääsee ensi kertaa esiintymään "isoille" lavoille :) Kolan syksyn viimeiset näyttelyt on myöskin Porvoossa. Seuraavat sitten ensi vuoden puolella. Lisäksi harjoitellaan radalla ja maastossa. Kola suorittaa ehkä ratajuoksukirjat, mikäli harjoituksia jatketaan syksyyn. Kolan kanssa käydään Hailuodon maastokisoissa ensi kertaa. 

Huomasin tuossa kirjautuessani sisään, että ai niin, mehän ollaan käyty myös Iisalmen näyttelyissä, ja niistä ei ole mitään kirjoitettu. En tiedä onko niistä mitään kirjoitettavaakin. Oli niin tympeä olo sen jälkeen, ettei oikein huvittanut ajatella koko asiaa. Noh, ehkä kirjoittelen niistäkin piakoin. Samoin kuin Edin 6kk seisotuskuvakin pitäisi lisätä. Oli vain se virallisena päivänä otettu kuva sellainen, etten oikein tiedä onko se julkaisukelpoinen. Täytynee ottaa uusi.