Herätelläänpä jälleen eloon tämä blogi. Melkein vuosi on kulunut edellisestä kirjoituksesta. Se on tämä some-kulttuuri, joka vie kaiken huomion itseensä. Facebookistahan nuo kaikki kuvat ja kuulumiset löytää muutamalla klikkauksella. Facebookiin kun en kuitenkaan kirjoittele paljoa, niin ajattelin, että on ihan hyvä välillä pysähtyä kirjoittelemaan pojista tänne. Lisäksi tämä on kanava niille, jotka eivät somea käytä. Minunkin some käyttöni rajoittuu onneksi vain facebookiin. Käytän sanaa onneksi, sillä olen miettinyt pitkään facebookista poistumista. Sieltä kuitenkin saa nopeasti tietoa koirakisoista, tapaamisista tai muista ajankohtaisista asioista, ja se on kommunkointikanava etelässä asuvien ihmisten kanssa, siksi olen toistaiseksi pysynyt facebookissa. 

No mutta, mitäs pojille sitten kuuluu ja on kuulunut vuoden aikana.. Kesähän meni juoksukisoja kierrellessä, ja kiertueelta tuli kiitettävän arvoinen suoritus. 

Tässäpä lyhykäisyydessään: 

EDI:

Kemi 29.6. Kemi 29.5. 463p SERTK sija 2/18
Laukaa 26.7. 210p (kilpailussa juostu vain yksi erä) sija 10/17
Otava 23.8. 467p SERTK sija 6/25 (Suomen Maastomestaruus-kisat)
Isokyrö 30.8. 438p sija 3/10
Hailuoto 18.10. 231p SERTK (kilpailussa juostu vain yksi erä) sija 3/18

KOLA:

Kemi 29.5. 442p sija 5/13
Laukaa 26.7. 236p SERTK (kilpailussa juostu vain yksi erä) sija 4/12
Otava 23.8. 422p sija 9/15
Isokyrö 30.8. 479p SERTK sija 1/8
Hailuoto 18.10. 230p SERTK (kilpailussa juostu vain yksi erä) sija 6/11

Alkutalvella käytiin parit näytelmät (Jyväskylän kv ja Voittaja), mutta niissä ei tuloksellisesti mainittavaa. Edillä näyttelykäyttäytyminen oli parempaa kuin nuorempana, mutta edelleen pitää sitä puolta harjoitella. Häntää heiluttava ja iloisesti säntäilevä whippetti kun ei ole tuomareiden mieleen. 

Nyt on talvi ja kevät treenattu ahkerasti ensi kesän kisoja varten. Päätavoitteenamme on kesäkuun alussa järjestettävät EMM-kisat Helsingissä. Vain Edi voi pyrkiä joukkueeseen, sillä ylikorkeilla ei ole kilpailuoikeutta. Joukkueeseen pääsee karsintakisojen kautta (ja pitää tietysti olla muutkin edellytykset kunnossa, mutta ne onneksi Edillä on). Karsinnat järjestetään 2.5., ja ne onkin samalla kauden avauskisat meille. Kuusi urosta ja kuusi narttua valitaan joukkueeseen. Jännittää ihan kauheasti. Ollaanko me nyt treenattu koiria riittävästi ja oikein. Jännittää jo nyt miten kisapäivä sujuu, ettei vaan itse tee mitään virhettä. Koirahan osaa vieheen perässä juosta, siitä ei ole pelkoa. 

Kummankin koiran viime kausi meni niin hienosti, että molemmat saivat kutsun Suomi Cupiin. Se on kutsukilpailu ja vain viime kauden parhaat koirat kutsutaan kilpailuun. Listaa en enää löydä netistä, mutta muistaakseni Edi oli listauksessa toinen ja Kola neljäs kumpainenkin omissa sarjoissaan. Suomi Cup järjestetään kahden viikon päästä karsintakilpailuista. Alkukausi onkin meille melko tiivistä kisaamista ja reissaamista. Kaksi edeltä mainittua kisaa nimittäin pidetään Mustialassa Etelä-Suomessa ja mahdollinen EM-kisa Helsingissä. 

Näiden lisäksi kesän suunnitelmissamme on osallistumiset Virpiniemen ratakisoihin Juhannuksena, Perinteiset Kalakukkomaastot, jossa samalla kisataan 3-vuotiaiden kesken Derby-tittelistä ja Seinäjoen SM-maastot. Lisäksi mahdollisesti Viron maastot syksymmällä ja Hailuodon loppukauden kisat. Kesällä on myös muutamat näyttelyt suunnitteilla, lähinnä kotiseudun näyttelyt. Että ohjelmaa on kyllä kerrakseen, mutta sitähän tämä koirien kanssa on. Ihanaa yhdessä oloa ja harrastamista. 

Kuvia en nyt tällä kertaa lisää, mutta tässäpä tiivistetty paketti viime vuodesta ja tulevan kauden suunnitelmia. 

Kahdet viralliset näyttelyt on nyt kevään aikana käyty ja tässäpä sieltä kuulumiset. 

Etelän reissulla käytiin Kolaa näyttämässä kehässä Lahden kansainvälisessä näyttelyssä. Reissu oli aivan  täysin extempore, joten mitään odotuksia ei ollut. Tuttuun tapaan Kolalla meni ihan hienosti. Tuomari oli tiukka, jakoi paljon EH:ta, eikä kovinkaan moni saanut Sa:ta. 

Lahti Kv 26.4.2014

Tuomari: Maija Sylgren

Kola: NUK1 ERI

Hyvät rungon mittasuhteet, selkeä sukupuoli leima, pitkä pää, vahva kallo, kauniit silmät, (jotain mistä ei saa selvää), hyvä kaula, lupaava ylälinja ja rintakehän malli. Hyvä luusto, olkavarsi vosi olla viistompi, sopiva jalkakulmaus, etuliikkeessä löysyyttä, liikkuu hieman lyhyellä etuaskeleella, kaunis väri. 

Edi ei esiintynyt Lahdessa, sillä hänellä oli runsaasti harjoiteltavaa kehäkäyttäytymisesssä. Ja sitähän me tehtiin. Kierrettiin kaikki Oulun seudun mätsärit ja näyttelyharkat ennen Oulun kv:tä. Epätoivo meinasi iskeä puseroon montakin kertaa. Edi vain hillui, läähätti, vinkui, haukkui ja kaikkea muuta hölmöili. Ei suostunut yhtään keskittymään suoritukseen tai edes minuun. Oulun kv lähestyi liiankin nopeasti, eikä me saatu Ediä käyttäytymään kahta päivää ennen olevassa mätsärissäkään kunnolla. Niinpä päätin, että koira täytyy väsyttää sitten ihan kunnolla. Vastoin normaaleja valmistautumisrutiineja Edi lähti lauantai-iltana vielä juoksulenkille ja jopa uimaan :) Okei, kävi vain kerran pulahtamassa Oskun perässä kunnes tajusi mistä hommassa on kyse. Sunnuntai aamuna ennen kukonlaulua lähdimme reilun tunnin kävelylenkille. Johan oli poika väsynyt. Näyttelypaikalle tullessa Edillä oli kyllä vieläkin pientä hillumista, mutta käytyään tutustumassa alueeseen rauhoittui hieman. Niinhän siinä sitten kävi, että ihme tapahtui ja koira oli kuin unelma kehässä! <3 Liikkeessä oli vielä hieman liikaa vauhtia, mutta muuten meni todella upeasti. 

Oulu Kv 18.5.2014

Tuomari: Jussi Liimatainen

Edi: JUK2 ERI

Hyvän kokoinen, ääriviivoiltaan oikean kokoinen juniori. Voimakas pään malli. Vahvat posket. Miellytävä ylälinja. Etuosa saisi olla kulmautuneempi. Hyvä alalinja ja erinomaiset takakulmaukset. Liikkeessä saisi olla ulottuvuuksia enemmän. Turhankin voimakas kinnerkulma. 

    

Kola: AVK4 ERI

Erittäin pitkälinjainen uros. Voimakas mutta kaunislinjainen pää. Hyvät korvat. Pitkä kaula. Kauniisti kaareutuva ylälinja. Riittävästi kulmautunut etuosa. Hyvä runko ja alalinja. Erittäin pitkät takaraajat. Etuliike saisi olla vakaampi, ulottuvampi. 

 

KUVAT: Tuuli Yliharju 

Saatiin mitä haluttiin, ja tuloksetkin ovat miellyttäviä. Samoin arvostelut olivat hyvät, hienoa että saa myös krittiikkiä. Nyt keskitytään hetkeksi juoksuhommiin, ja sen jälkeen suuntaamme kohti ensimmäisiä ulkomaisia näyttelyitä Norjaan.  

Viimeiset hankikelit maaliskuussa.

Terassilta on kivaa seurata naapureiden touhuiluja. 

Edi patsastelee :) Kuvanlaatu on näköjään mitä on, kun on zoomattu lähelle. 

Edi osaa myös patsastella pöydällä.. Murmur! xD

Kola kovassa tuulessa metsälenkillä. 

Lahden näyttelyihin valmistautumista. 

Kiipeilijä Edi :D 

 

Uusi vuosi 2014 on pyörähtänyt vauhdilla käyntiin, enkä ole tosiaankaan kerennyt edes tänne kuulumisiamme päivittää. Monen monituista asiaa on tapahtunut ja samalla yritetty myös rentoutua. Tässäpä pieni kertaus vuoden kahdelta ensimmäiseltä kuukaudelta. 

Tammikuun alussa oli muka joku Kajaanin kv-näyttely. En edes muista miten siellä meni, tai no muistan - huonosti. Edi sai EH:n, mikä ei kylläkään tuloksena ole niin huono, mutta suoritus oli sitäkin enemmän huono. Harjoituksen puutetta oli selvästi. Harmittaa, että lähdettiin niin harjoittelematta. Kolan suoritus oli tuttuun tapaan hyvä ja tavanomainen. Tulokseksi vain ERI ja jäi nuorten luokan toiseksi, eli viimeiseksi. Arvosteluja en ole kääntänyt, koska ne olivat ruotsiksi ja ovat tainneet jäädä repunpohjalle. 

Ilmat ovat olleet mitä surkeimmat yhtään millekkään. Joko ei ole ollut lunta tai sitten on ollut ihan hyytävät pakkaset tai ihan pirun liukasta. Siispä meidän talvinen harrastus, hiihto on jäänyt aloittamatta ollenkaan. Nyt näyttänee siltä, että ne vähäisetkin lumet ovat sulaneet. Olisi ollut mukava nähdä onko Edistä valjakkohiihtäjäksi. Kolahan ei kummoisemmin vedä, vain satunnaisesti joskus ja silloin kun on pari tai edellä menevä. Edi kyllä vetää, ja ollaankin sitten harjoiteltu vetoa kävelyllä ja juoksulla. 

Jotta ei nyt mene ihan synkistelyksi, on tässä tapahtunut hienojakin asioita. Nimittäin pikkuisemme Edi täytti helmikuun alussa vuoden! Kovasti odottelimme kasvupyrähdystä, mutta niin se vain jäi miniksi. Toisaalta mitään suuria lukemia ei ollutkaan odotettavissa, koska molemmat äiti ja iskä ovat minejä myös ;) Onpahan meillä yksi sylikoira <3 Virallisessa mittauksessa käytiin kaksi päivää yli vuoden ikäisenä, ja tulokseksi tuli 49,1cm.

Vielä harjoitellaan

Niin ja kävihän meillä ihana Onni-whippetpoika hoidossa kolme päivää tammikuun loppupuolella. Olihan pojilla mukavaa alkujännityksen laannuttua. Pojat riekkuivat niin sisällä kuin ulkonakin, ja sitten lopulta nukkuivat kaikki kimpassa. Onni oli oikein reipas ja totteli mm. luoksetuloa hienosti. Onni näytti, että kyllä täällä on paikka vielä yhdelle whippetlapselle ;) Niin meidän kuin poikienkin mielestä, sitten joskus.. 

Varsinkin Edi rakastui heti uuteen tulokkaaseen <3 

Mitäs sitten tästä eteenpäin. No, ainakin odotellaan kovasti kevättä ja kesää, jotta kelit paranee ulkona juoksemiselle ja päästään rakentamaan aita tähän meidän pihalle. Hierojalla on molemmat tarkoitus käyttää, Kolalla näytti niska olevan aika lailla jumissa. Muutamat näyttelyt ja maasto/ratakisat on laitettu kalenteriin ylös. Mätsäreitä pitää alkaa metsästämään. Etelässä olisi tarkoitus keväällä jo, mutta viimeistään Erkkarissa sitten. Ilmoitin itseni osvkh:n järjestämään agilityyn kahdelle kerralle. Ainakin Kolan kanssa ensin, katson sitten ekan kerran jälkeen kumpi lähtee toiselle kerralle. Tarkoitus olisi kuitenkin jotain alkaa harrastamaan poikien kans.  

Jospa nyt olisi viimeinkin hetki aikaa istahtaa alas ja kerrata koko viime kuun kuulumiset :) 

Suoranaisesti koiranelämään ei hirveästi uusia tuulia ole puhallellut, vaan itseasiassa meidän koko perheen elämään on. Niin siinä kävi, että oma koti vihdoinkin löytyi. Sen jälkeen alkoikin yli kuukauden kestänyt muutoprojekti.

Joulukuun puolen välin jälkeen saimme tavarat sille mallille, että osoitteemme vaihtui uuteen. Vanhassa kämpässä oli enää vain joitakin romppeita ja remontoitavaa. Koska tämä on kuitenkin koirien blogi, seuraavassa onkin heidän näkökulmasta tämä muutto ja jouluhässäkkä :)

Aivan ensimmäisenähän vanhat maastot pitää käydä hyvästelemässä. Näillä "takapihan" pelloilla tuskin tulee enää käytyä, vaikka hyvät ne olikin. Molemmat pojat opettelivat pentuina tutustumaan maailmaan näillä pelloilla, Kolan kanssa hiihdettiin pitkin latuja ja yhdessä juostiin niin Röllin kuin muidenkin koirakavereiden kanssa.

Hei Hei Pellot! :) 18.12.2013

Ensimmäisenä päivänä kun tulimme tänne uuteen kotiin koirien kanssa siivoamaan ja tuomaan joitain tavaroita. Heillä ei ollut muuta kuin muutama lelu ja yksi patja, sekä valtavasti tilaa juosta ja remuta. Reuhkaamisen jälkeen Kola osasi mennä jo omalle pedille omaan huoneeseen levähtämään. Edi sinnitteli viimeiseen asti vierelläni, kun siivosin keittiötä. Lopulta hän makasi repo rankana lelu suussa kylmällä kaakelilattialla. Toisena päivänä saatiin jo koirien huone "sisustettua", eli sohva sisään ja lelukori lattialle :) Kolmantena päivänä olimmekin jo saaneet sen verran tavaraa paikoilleen, että vietimme ensimmäisen yön uudessa kodissa.

Pojat ovat ottaneet ihmeen hyvin muuton uuteen kotiin. Omat paikat ovat löytyneet ja etenkin oma huone on pojille ollut se kova juttu :)

Yksinoloharjoituksia ei keretty pitämään, kun jo jouluviikolla tuli ensimmäiset pakolliset yksinolot meidän ollessa töissä. Se ketä tässä yksinolo eniten pelotti, taisi olla minä. Turhaa stressasin, koska pojilla on mennyt hyvin. Tai no mitään ei ainakaan ole tuhottu. Ei olla nauhoitettu, joten ei tiedetä mitä loppujen lopuksi he tekevät täällä yksin ollessaan. Pitäisi joku päivä nauhoittaa.

Aatonaaton pakollinen lepohetki riehumisen jälkeen. Kylässä myös Rölli, jolla olisi riittänyt virtaa vielä jatkaa.

Vuorotyöläisinä tämän muutohässäkän alla me ei oikein keretty joulua viettämään. Läheisille lahjat ja rentoa olemista. Oltiin kaiken lisäksi eri vuoroissa koko joulu (mies aamuissa, minä illoissa), niin ei oikein keretty toisiamme nähdä. Edin ensimmäistä joulua emme kuitenkaan unohtaneet, vaan sai hänkin paketin pukilta. Kola ei oikein innostunut paketeista, Edi lähinnä repi paperin ja jätti kuitenkin luun syömättä :)

Jouluaattona jaetaan rakkautta <3

Uudenvuoden aattona kävimme jo tutuksi tulleessa Rantakylän metsikkössä hieman riehumassa. Ollaan aiemmin käyty metsässä Röllin seurana. Vielä ei näkynyt hiihtäjiä eikä edes lunta, joten voitiin vapaasti kävellä latupohjilla. Lumen tultua polkumme siirtyy hieman metsemmäs, mutta sielläkin on hyvä juosta. Samoin peltoaukeita näillä lakeuksilla riittää, joten tuskin tulee juoksupaikoista pulaa.

Uuden vuoden juhlinta sujui meidän talossa rauhallisesti. Taas se oli se emäntä, joka entien stressasi miten pärjätään. Hyvin pojilla kuitenkin meni. Heti kuudelta kun pauke alkoi, molemmat kuunteli korvat höröllä mistä se ääni tulee, mutta siihen totuttuaan tuskin reagoivatkaan pieniin paukkeisiin. Keittiön ikkunaverhot jätettiin auki, ja Edi ihan seurasi rakettien liikettä pihalla. Emäntä saa olla ylypiä pojistaan :) Kaikkipa me sitten yhdessä kellahdettiin puolen yön aikaan nukkumaan samaan sänkyyn...

Oikein rauhallista ja onnellista Uudelle Vuodelle 2014 Kaikille!! <3 

ps. ensi viikolla poijjaat essiintyy Kaijjaanin Tamminäyttelyssä ;)