Niin siinä vain kävi, että whippetit veivät mennessään, ja perheeseemme tuli toinen vipukka. Toisen whippetin etsiskely alkoi alkuvuodesta ja sopiva löytyi lopulta Bestieksen kennelistä Nonnyn ja Blondien pentueesta. Pentue on näyttelylinjainen, mutta hyviä tuloksia voi olla odotettavissa myös juoksu puolella maastoissa, mikä on todellakin vain plussaa.

Besties Earl Grey "Edi" 6,5vko (Kuva: Mari Kääriäinen / kuvaajana Infamous) 

Emä: FI MVA Collooney Blonde Bombshell "Blondie" 

Isä: Infamous Caspian-X "Nonny"

Kävimme hakemassa pennun kotiin pääsiäiseksi. Matka oli pitkä (8h), mutta pentu ei välittänyt lainkaan. Muutaman kerran pentu vikisi sylissä, lähinnä kun ei ollut tekemistä. Lopulta kuitenkin väsy vei aina voiton, ja suurimman osan ajasta pentu nukkui vänkärin sylissä. Haettuamme isoveljen hoidosta tulimme kotiin, jossa pentu sai tutustua uuteen kotiinsa. Kola otti pennun todella hyvin vastaan, ja he leikkivätkin todella pitkään, ja olisivat varmasti jatkaneetkin, ellemme olisi alkaneet iltapuuhille ja nukkumaan. Pentu nukkui ensimmäisen yön makuuhuoneessamme lattialla. Jonkin verran pentu itki ikäväänsä, mutta muuten kyllä yö meni hyvin. 

Edin ensimmäinen automatka sujui nukkuen. 

Edin ihana panta, kiitos Nonny-iskälle ja omistajalle.

Nimen valinta ei tällä kertaa ollutkaan helppo. Kolan kohdalla nimi tuli kuin apteekin hyllyltä puoli unissaan, mutta tämä kaveri olikin eri juttu. Erilaisia nimivaihtoehtoja pyöriteltiin mielessä koko automatka, ja seuraava päiväkin. Pidettyämme äänestyksen Pian ja Antin kanssa päädyimme jo lähes ensimmäisenä ajatuksiin tulleeseen nimeen Edi. Edi oli pyörinyt mielessä jo ihan ensimmäisistä hetkistä lähtien, kun nimeä alettiin miettiä vajaa kuukausi sitten. 

Uusina whippet harrastajina, ja ylipäätään koiran kasvattajina pennusta saakka oli jännä huomata kuinka erilaisia tosiaan koirat voivat olla. Onhan se toki ollut tiedossa, mutta se on jännä kokea myös itse. Kun Kola viime syksynä tuli meille, pelkäsi hän autoja, kärsi matkapahoinvoinnista 5kk, löi käsijarrua remmissä kulkiessa. Edi puolestaan on mielellään tullut auton kyytiin, eikä ole ainakaan vielä kertaakaan oksentanut. Remissä kuljetaan todella hienosti, niin yksin kuin Kolankin perässä. Edi on puolestaan pureskeluun taipuvainen, mitä Kola ei ollut lainkaan (tai sitten aika kultaa muistot) :) Tarkkana täytyy olla Edin kanssa, että mitä suuhun on milläkin hetkellä menossa, ja tarjottava lähes koko ajan sallittua pureskeltavaa. 

Yllättävän hyvin on Edin kotiutuminen ja laumaan liittyminen sujunut. Kola on ottanut pennun todella hyvin vastaan. He leikkivät kuin vanhat tuttavukset melko rajujakin leikkejä, jossa meidän ihmisten pitää toimia välillä erotuomareina. Edi osaa kyllä itse sanoa vastaan, ja monesti yllyttääkin Kolaa leikkimaan. Joskus täytyy ihmisten myös lopettaa leikki, mutta osaavatpahan pojat tehdä myös sen itsekin. Virtaa tuntuu Edillä riittävän. Edi on hyvin rohkea ja innokas poika. Oikein sopiva velipoika Kolalle. 

Veljekset <3 Rakkautta ensi kohtaamisesta saakka.