Aikaisemmassa kirjoituksessa kerroin, että Kola pääsi lomahoitoon Urkin ja tämän ihmisten luokse neljäksi päivää. Kolalla oli mennyt todella hyvin, tai ainakin sellaisen kuvan sain :) Urkista ja Kolasta onkin tullut hyvät kaverukset. Urkin luonnetta kehuakseen, on aika rauhallinen ja kunnioittava persoona afgaaniksi. Pojat osaa leikkiä rauhassa ilman suurempia kähinöitä. Kola rakastaa Urkin hiuksia aivan mahdottomasti. Onhan niitä kiva pureskella, ja niiden seassa möyriä. Kyllähän tuo minunkin hiuksiani tilaisuuden tullen pureskelee.
Pureskelusta tulikin mieleen, että mitään suurempia tuhoja Kola ei ole vielä tehnyt.. MUTTA.. Kola rakastaa vetoketjuja ja sukkia, etenkin villasukkia. Useammat vetoketjut on pureskeltu toimintakelvottomiksi, toki oma vika kun jättää lojumaan, mutta on se silti huvittavaa, että mikä niissä vetoketjuissa on niin ihmeellistä :D Sukkia Kola käy nappaamassa makuuhuoneen ja vaatehuoneen lattioilta harva se hetki. Päivän päätteeksi saa Kolan kopan tyhjentää useammasta sukkaparista ja parittomasta. Saa siinä sitten syyttää pyykin pesijää tai pyykkikonetta, kun puhtaina on kasa parittomia sukkia. Se miten Kola käy niitä sukkia hakemassa, on aika ovelan näköistä. Heti kun silmä välttää, on ukko huoneessa ja toisena hetkenä on ravannut jo omalle paikalle sukka suussa.
Koska tuo yksinolemisen harjoitteleminen on tuntunut olevan itkua ja hammasten kiristystä, niin haluan seuraavaksi kehua kaikkea mitä Kola jo osaa! Negatiivisten asioiden varjossa on helppo unohtaa kaikki positiiviset jutut, joista saisi paljon enemmän voimaa arkeen. Olemme alusta alkaen opettaneet Kolalle, että ihminen aina ensin. Eli me muun muassa kuljemme ovista ensimmäisenä. Kola tulee aina perässä. Tämän on Kola oppinut todella hienosti. Ovista kulkeminen on rauhallista, eikä ryntäilyä. Samalla voi itse tarkistaa mitä oven takana on tulossa (esim. jos pihalla on joku, tai sisään tullessa ei pystykään heti tuomaan koiraa sisälle.) Toinen mitä olemme alusta asti opettaneet, on ruokailun aloittamisen rauhoittaminen. Kun Kolalle laittaa ruokakupin maahan, hän seisoo ja odottaa lupaa alkaa ruokailemaan. Hänen on katsottava silmiin, ja sen jälkeen tulee vasta käskysanat "Saa ottaa". Tämänkin Kola on oppinut todella hyvin, ja jo todella nuorena! :) Nämä kaksi käytöstä on ollut mielessäni heti uuden koiran ollessa mietinnässä. Jamin kanssa ovista kuljettiin Jami edellä, mutta hänenkin kohdallaan olisi voinut odotuttaa että ihminen menee ensin. Silloin sitä ei vain kokenut tarpeelliseksi. Ruokailun suhteen Jami istui aina ensin, mutta muuten teki samoin kuin Kola. Kolalle en halunnut opettaa tuota istumista, koska sitä joutuu muutenkin tekemään niin paljon. Kuultua on, että näyttelykoiria ei saisikaan opettaa kamalan paljon istumaan.
Näiden kahden peruskäyttäytymisen lisäksi ollaan opeteltu paikalla oloa, istumista, makaamista, tassua ja kosketusta. Paikalla oleminen sujuu kohtalaisesti. Riippuu todella paljon siitä, millaisessa ympäristössä Kola on, ja onko paljon häiriötekijöitä ympärillä. Istuminen, makaaminen, tassun antaminen ja kosketus sujuvat kotona ja sisätiloissa muutenkin todella hyvin. Ulkona näitä harjoitteita on vasta alettu kokeilemaan. Koskettamisella tarkoitan sitä, että käsken Kolan koskettaa kuonolla kämmentäni. Tämän tempun keksin ihan itse. Tai no, on kai se jossain varmasti ohjeisettukin, mutta ihan itse päätin kokeilla, että osaisikohan Kola tällaista. Haluaisin opettaa Kolalle tästä tempusta seuraavan vaiheen, että Kola koskisi käskystä erilaisia esineitä. Rölli osaa tämän tempun, ja siksi vetoankin siskooni, että voisi opettaa minulle miten tätä temppua opetetaan?
"Tästähän näkee hyvin" Kola varmaan ajattelee.
Tarkalleen ottaen kuvaushetkellä Zeppeliinissä oli joulukauden avajaiset, ja ilotulitukset. Olimme takapihalla kun pauke alkoi. Ääni ei mielestäni ollut mitenkään voimakas. Kola meni kuitenkin sekaisin. Sisälle tullessa se pyrki koko ajan eteiseen ja kun avasin tuulikaapinoven, katseli tuosta ikkunasta pihalle. Vähän sellainen omituinen tunne tuli itselle, että mikäköhän toiselle tuli. Oliko se ääni niin voimakas sitten Kolan mielestä, vai voiko se ruudin haju leijailla niin nopeasti tänne meille asti. Emme siis asu Zeppeliinin vieressä, vaan keskustassa. Mitähän Uuden vuoden juhlinnasta tulee, jos Kola säikkyy jo näin herkästi.
No kuitenkin, ei ole kuitenkaan ainoa kerta kun Kola hyppää tuohon ikkunalle katselemaan ulos. Se oli kuvani tarkoitus :) Monesti se katselee tuosta pihalle, mikäli tuulikaapin ovi on jäänyt meillä auki.
Tässäpä on Kolan uusin peti, tosin jo nykyään aika pieni. Kerkesi olemaan varmaan noin reilu kuukauden. Nyt on kuitenkin taas netistä tilattu ihan oikea isokokoinen peti Kolalle. Vaikka mä siltikin luulen, että koppa, mikä on ollut Kolalla alusta asti, on tämän lempipaikka, nyt ja aina. Kuvakin siitä taitaa olla tuolla alempana. Sinne voi piiloutua syömään niitä sukkia, ja jos oikein väsyttää ja haluaa rauhaa. Onhan se kulku sinne aika ahdasta, mutta kyllä siellä mahtuu vielä pötköttelemään.
Kuvia viime viikonlopun näyttelyharkoista ei ole vielä saatavilla, kun ne on mieheni kännykässä. Minä siis harjoittelin ensimmäistä kertaa Kolan kanssa. Hienostihan se meni, vaikka tuskahiki oli kamala ja jännitti hirveästi. Onneksi harkoissa oli tällä kertaa enenmmän väkeä, joten ei tullut sellainen olo, että kaikki katsoo, kun ne jutteli aika paljon keskenään toistensa kanssa. Kouluttaja kehui Kolaa, että oli todella hyvä ikäisekseen. Toivottavasti tuosta hyvä tuleekin, ja on tuomareiden mieleen tulevaisuudessa. Harjoitukset on Kolalle myös erilaista viihdettä tavalliseen arkeeen, ja onhan se sen jälkeen todella väsynytkin.
Kommentit