Heipä hei pitkästä aikaa! Talvi tekee tuloaan ja kesän harrastukset väistyy sen tieltä. 

Hailuodon maastot olivatkin viimeinen "kesäkauteen" kuuluva tapahtuma, vaikkakin melkoisen talvisessa tunnelmassa Hailuodossa oltiin. Tiet olivat jäässä ja aamulla oli muutama aste pakkasen puolella. Aurinko kuitenkin nousi ja lämmitti päivää sen verran, että tarkeni. Koko päivä saatiin nauttia kauniista auringonpaisteesta tuulen kera. 

Lähdin matkaan aivan yksinäni Kolan ja Kössi-enon kanssa muiden ihmisten jäädessä töihin ja Edi jäi pitämään kotia pystyssä. Minulle maastokisat olivat aivan uusi kokemus, koskaan en ole edes yleisössä ollut, saatika sitten koiran ohjaajana. Jännityksestä huolimatta olin rennoin fiiliksin reissussa ja paljon kyselleenä osasin toimia melkein ainakin oikein. Kola ja Kössi olivat kuitenkin onneksi eri luokissa, ja arvonnassakin saatiin poikien kisanumeroille väliä, niin että kerkesin molemmat lämmittelemään.

Ensimmäisenä oli Kössin vuoro. Eihän se hänen suorituksensa aivan hyvää laatua ollut, sillä näin jo alkuvaiheessa muutaman katseen Kössistä, joka tarkoitti lähdössä hitaammalle kaverille, että etkös sä tulekaan. Eli Kössin perisynti: "Juostaan vain kaverin perässä, kun se on niin kivaa, ei vieheen". Onneksi jo veteraaniksi tullut koira ei paljoa piitannut, vaan juoksi hienosti itsensä maaliin Kössin tullessa perässä. Kössin tulos oli disk, joihin syiksi ylituomari sanoi nimenomaan tämän kaverin perässä juokseminen, ja kuulemma jossakin alkumutkassa oli Kössi kerennyt tökätä kaveria. 

Seuraavaksi oli meijän esikoisen vuoro. Minua jännitti hullunlailla, mutta sain pidettyä itseni vissiin sen verran tyynenä, ettei Kola välittänyt hermoilustani. Kola lähti punaisella liivillä, joten oli hieman lähempänä viehettä lähtötilanteessa. Lähtö sujui hyvin, ja Kola ampaisi vieheen perään. Parivaljakko oli melko tasainen Kolan ollessa hieman edellä tilanteissa, joissa pari ei oikonut. Viehe kuitenkin katkesi kesken matkaa, Kola oli ensimmäisenä vieheellä, ja taisikin siihen syöksyä. Ei muuta kuin ohjaajat koirat kiinni ja viehe kuntoon. Lähtö uudelleen. Loppumatka meni samanlaisesti kuin alku, tasaisesti Kolan hieman johtaen. Vieheelle Kola tuli ensimmäisenä, juoksi päältä, ja kun pari oli päässyt vieheelle, kävi Kolakin sitä katsomassa. Tämän jälkeen Kola meni omille teilleen, kun koppa alkoi niin ärsyttämään. Rata oli sellainen, jossa maali ja lähtö oli samassa paikaassa, mutta koska vieherikon vuoksi koirat lähti keskeltä rataa, jouduimme juoksemaan koirat kiinni maalista. Nyt jäähdyttelemään ja ajo takaisin hotellille, jossa tulokset julkaistiin. Kolan tulos alkuerien jälkeen neljäs pistein 219. Hienosti ensikertalaiselle. Ei muuta kuin arvonta ja uudelleen lämmittelyyn. 

Kuvat: Jenni Peltokorpi

Finaalissa Kola sai parikseen alkuerissä kolmanneksi tulleen koiran, joka itseasiassa oli alkuerän parin velipoika. Finaaliin rataa oli hieman muutettu. Kola lähti hieman huonosti, luultavasti minun takiani, sillä päästin irti aika hitaasti. Päätin, että ehkä ensi kerralla en päästäkään koiraa pannasta, vaan pidän kiinni etupuolelta. Kola kun ei onneksi (ainakaan vielä) ole mikään vieheen perään vinkuja, jota ei pysty hallitsemaan kunnolla, niin ehkä minun ei tarvitse pitää kiinni pannasta, vaan voin ottaa etupuolelta kiinni. Juoksu meni parivaljakolla hienosti. Molemmat olivat todella tasaisia, mutta maaliin tultiin onneksi Kolan johdolla, ja mitä minä näinkään: TAPPOLOIKKA :') Meinasi kyynel vierähtää, kun näin Kolan niin tekevän. Kola ei siis aiemmin ole liiemmin välittänyt vieheen tappamisesta, vaan lähinnä häntä on ruvennut heti maaliin tullessa koppa ärsyttämään. Nyt Kola malttoi tappaa vieheen :) Juoksun jälkeen joku mies, jonka vaimo toimii tuomarina, tuli kertomaan että olipas tasainen pari, että hän ei ainakaan osaisi kertoa kumpi voittaisi. Jäähdyttelyjen jälkeen mentiin taas hotellille odottelemaan tuloksia. Kolan lopullinen sijoitus oli 5s SA pistein 446. Finaalin pisteet 227, eli paremmin meni suorituksena (finaalin parin pisteet 242, eli ei se nyt ihan niin tasainen ollut ;) ).

Kuvat: Jenni Peltokorpi

Kaikin puolin upea reissu Hailuodossa, ja onneksi ilma suosi meitä. Olisi voinut muutama ärräpää päästä, mikäli olisi satanut tai ollut liian kylmä :D Odottelua oli paljon, mutta se ei haitannut, aika kului siivillä. Kiitoksia kaikille ketkä olivat paikan päällä kannustamassa ja tukemassa meitä ensikertalaisia, kisojen järjestäjille upeasta kilpailusta ja kotijoukoille, jotka tukivat puhelimen välityksellä.