Kuulumisia olisi jälleen pitkän ajan takaa :) Päätin kirjoittaa Kolalle ihan oman tekstin näyttely- ja maastoharjoituksista, koska muuten menisi aiheet sekaisin. Näin on helpompi lukea. 

Kävimme Vaasassa kv-näyttelyissä, jotka oli Kolalle ensimmäiset virallisessa kilpailuluokassa. Myös Edi lähti autoajelulle mukaan. Hienosti meni matkustaminen molemmilla, ja Edi viihtyi mainiosti autossa Kolan ollessa meidän kanssa näyttelypaikalla. Harjoittelut näyttelyitä varten oli aloitettu hyvissä ajoin. Tai no, niinhän minä luulin. Seisoa pönöttihän Kola aivan hienosti, niin ennen kisaa kuin kisapaikallakin. Pöytä tuotti hieman hankaluuksia niin itselleni kuin Kolalle. Jotenkin vain koen sen itse haastavana, koska olen niin lyhyt, ja koira on pöydällä yleensä yhtä korkealla kuin minä. Kolalle hankaluuksia tuotti tuomarin koskettelu, hänestä kun olisi ollut niin mukava tutustua tuomariin lähemmin :) Ainoa murheenkryyni näyttelyissä oli liike! Miksi en tajunnut harjoitella sitä enemmän Kolan kanssa? Jotenkin oletin, että kyllähän se osaa liikkua. Osaahan se liikkua, mutta juoksee pää maassa. Nolotti kamalasti, kun tuomari pyysi meitä juoksemaan uudelleen, ilman että koiran pää on maassa. En saanut asiaa korjattua, ja sama ongelma toistui toisellakin yrittämällä. Noh, virheistä oppimalla, nyt harjoitellaan ahkeraan liikkumista. Olen sen varmaan miljoona kertaa sanonut, mutta sanonpa sen nyt vielä kerran. Näyttelyharrastus on minun ja Kolan yhteinen, molemmille harrastus on uusi, ja molemmat opitaan. Siksi virheitä Kolalle varmaan tulee, kun remmin toisessa päässä on melkoinen untuvikko.  Jos joku guru ammattiesittelijä esittelisi Kolan, voisi tulostakin tulla. Vaasassa kävimme myös kasvattajakehässä, kun kerrankin kööri oltiin saatu kasaan. Kolan lisäksi kehään tuli Viima (Kolan täti) ja velipojat Herkko ja Heino. Eihän sitä kättä lämpimämpää sielläkään tullut, kun ei me oltu oikein samanlinjaisia (kehitysvaiheessa olevat pojan klopit ja yksi narttu). Kolan arviointia en ala tähän nyt kirjaamaan, mutta lyhykäisyydessä ongelmat oli vielä kasvavassa kropassa (epäsuhtaisuus) ja liikkeessä. 

Pieleen menneen Vaasan reissun seurauksena jätimme suosiolla Kuopion kv-näyttelyt väliin ja keskitymme Whippettien erikoisnäyttelyyn, joka järjestetään kesäkuun alussa. Sinne nyt kovasti harjoitellaan. Massakin ollaan saatu Kolalle takaisin. Laihtumisen tarina on Vaasan reissun jälkeen aloitetussa barffaamisessa. Kolan vatsaongelmien (jatkuvan ripulin) vuoksi päätimme kokeilla barffaamista. Alkuun meni tosi hyvin, mutta sitten yhtäkkiä Kola laihtui. Luut törrötti, ja kyllähän poika näytti aivan kamalan laihalta. Äkkiä massaa takaisin kaikin mahdollisin keinoin. Vatsa meni siinäkin kuralle. Nyt vajaan kuukauden barffaamisen jälkeen paino on hyvä, ja ulostekin näyttää suht normaalilta. Jos vielä tulee näitä ripulikausia, niin kyllähän se pitäisi tutkituttaa, että mikä on kyseessä. Mietin aluksi, että kyse voisi olla vilja-allergiasta, mutta ollaan barffin yhteydessäkin syötetty puuroa ja leipää, eikä mitään ongelmaa ole ollut. 

Kola Vappuna 1.5.2013 (10kk 1vko)

Kola viikkoa myöhemmin (10kk 2vko) Huomaa viikossa tullut massaa hieman takaisin :) 

Näyttelypuolen haasteita tällä hetkellä on mm, seisomisessa tahtoo pakittaa, jos yrittää venyttää takajalat oikeisiin asentoihin, minulle seisottaminen pöydällä on haastavampaa, kun olen lyhyt, liikkeessä roikottaa päätä maassa. Fyysisen puolen kehittyminen Kolallahan on aivan vielä keskeneräinen, joten sen puoleen en ala kommentoimaan rintaa yms. 

Maastoharjoituksetkin on polkaistu käyntiin tänään, kun seuramme järjesti harkat Salonpään montuilla. Päivä tuntui tuskallisen pitkältä, ja olihan se sitä. Harkat aloitettiin kymmeneltä, olimme joskus ennen yhtätoista paikalla, ja koiria oli ihan valtavasti. Vettä alkoi tihkuttaa ja välillä satoi kunnolla. Kylmää oli. Koiria oli edellä yli 40. Kauanhan siinä kesti. Urkki ja Kössi-eno juoksivat ensin, ja sitten tuli meijän pojan vuoro. Mies lähti viemään Kolaa lähtöpaikalle ja komensi minut autoon, jottei Kola lähde perään. Kovastihan se yritti vilkuilla taakseen. Pienten vieheeseen tutustumisien jälkeen Kola meni lähtöasemiin. Viehe liikkeelle, ja Kola ampasi perään! Hyvin juoksi ajolinjaa ja maaliin saavuttuaan tappoi viehettä! :) Onnellisempi emäntä ei voisi olla. Ensimmäinen kerta ja näin hyvin meni. Kuvia ei tapahtumasta otettu, kun ei ollut kunnon kameroita. Kännykällä otetut ulkokuvat ei oikein onnistu.