Maanantaina Kola täytti 17 viikkoa ja eilen tuli täyteen neljä kuukautta. Talvi on näköjään saapunut, sillä tänä aamuna oli ensimmäistä kertaa kunnon lumikerros maassa. Maanantaiaamuna oli myöskin ensimmäiset kunnon pakkaset. Viikonloppuna oli kaverin tuparit, joihin Kolakin pääsi mukaan. Kolasta oli mukavaa, kun ympärillä oli paljon ihmisiä, joilla oli antaa huomiota (ja herkkuja). Harmi vain että minun piti lähteä aikaisin pois, koska aamuksi oli töihin, ja olin lupautunut pyöräilemään.


Maanantain pakkasaamun kunniaksi puettiin ensimmäistä kertaa villapusakka päälle. Reippaasti Kola käveli, vaikka tietysti hieman omituistahan se hälle oli. Pakkasen pysytellessä nollan tuntumassa, en ole viitsinyt pukea Kolaa, mutta mikäli lunta on tai pakkanen on alle viidessä asteessa puetaan villapusakka. Takin tekoonkin pitäisi mennä. Jospa äitini olisi niin reipas, että tekisi jonkin välimalli takin vielä kun Kola kasvaa. Tarkoitus olisi huomenna käydä otattamassa mittoja Kolasta. Pukeutumisesta on muutenkin ollut puhetta. Luulin, että whippetit palelevat jo alle +5 asteessa, mutta hyvin on Kola ainakin pärjännyt, vaikka kuvittelin, että pennut palelevat nopeammin. Kuulemma jatkossa kannattaa miettiä kuinka herkästi sen pukemisen aloittaa. Koiran karva kyllä pitäisi tottua, kunhan nyt ei ihan paukku pakkasilla lähde ilman vaatteita. Tossujen käyttämistäkin pitäisi alkaa harjoitella. Löytäisi vaan jostain sellaiset tossut, jotka pysyvät jalassa.


Kola ja ensilumi 26.10.2012.

Viikko on muuten sujunut rauhallisissa merkeissä, mutta se sitten huipentuukin sunnuntaina oleviin näyttelyharjoituksiin :)
Hepuleita Kola on saanut iltaisin enemmän kuin ennen. Tai liekö johtuu siitä, että olen ollut yksin illat kotona, kun mies on ollut yövuorossa. Tuntuu, että mikään ei tehoa tuohon rasavilliin. Onneksi on piha, jonne voi hepuli-heikin panna jäähylle.

Yksinoleminen on Kolalle vieläkin tuskallista. Mitä me tehdään?!