Matkasta on nyt kunnialla selviydytty ja seuraavaksi on luvassa pienehkö matkakertomus :) 

Pienen arpomisen jälkeen lähdin lopulta matkaan yksin. Miehelläni oli muita menoja, enkä halunnut silti perua lähtöäni. Olinhan odottanut Erkkaria jo jonkin tovin. Toki mielessäni kävi montakin asiaa miksi minun ei kannattaisi lähteä. Reissu tulisi olemaan todella raskas, ajaa nyt yksin toiselle puolelle Suomea kahden koiran kanssa. Majoitut vieraassa pienessä mökissä, jossa et varmasti saa nukuttua. Niin vain silti uudenkarhen Golffin keula kääntyi kohti Etelää, takanakontissa kaksi pientä whippettiä, takapenkillä läjä tavaroita ja etupenkillä vain minä aimo annoksen rohkeutta ja innokkuutta mukanani. 

Lähdin perjantaina töistä heti kun vain pääsin, itseasiassa vähän karkasinkin. Kiireellä autoon tavarat, koirien pissitys ja riehuttaminen (olivat olleet yksin koko aamun), ja tämän jälkeen koirat konttiin ja tankille. Tankin jälkeen kello näytti 14.50. Olen ehkä ajoissa, ehkä, eikä aivan menisi koko yötä. Ilma Oulussa oli aurinkoinen ja lämmin. Ajettuani reilut 100km alkoi sataa, ukkostaa ja myrskytä. Tätä jatkuikin aina Tampereelle asti, eikä tehnyt matkanteosta helppoa. Matkavauhti pysy hiljaisena ja koko ajan sai varoa joutumasta vesiliirtoon. Välillä tuli oikein saavista vettä niskaan. Missään välissä ei sade oikein kunnolla tauonnut, jotta olisi voinut pysähtyä koirien kanssa kunnolla ulos. Nopeasti Hirvaskankaalla pissat ja koiriat kipitti takaisin autoon. Tampereella alkoi kirkastua ja lopulta lämmetäkin vaikka oli jo ilta. Koirat nukkui koko matkan nätisti takakontissa. Tammelaan päästyämme lunastimme mökkimme Venesillan leirintäalueelta, joka oli ihan siistin näköinen paikka. Ihmisiä oli terassilla ja nuotiopaikoilla. Olihan lämmin perjantai-ilta. 

Mökkimme oli vain muutaman metrin päässä rannasta, ihana oli kuunnella veden liplatusta ja katsella auringonlaskua <3

Melko huono kuvalaatu, mutta kertoo idean, pienehkö mökki meille kolmelle. Kolalla oli kuuma, olihan se melkoinen pätsi saavuttuamme sinne. 

Kävin illan päälle vielä suihkussa, ja sen jälkeen yritimme kömpiä nukkumaan. Ensin oli kuitenkin tapettava kymmeniä sääskiä ja poikien piti saada riehua. Edi oli ennen kaikkea todella paljon virtaa täynnä, olihan sitä koko päivä jo nukuttukin ensin kotona ja sitten autossa. Sääsket tapettuani nappasin Edin kainaloon ja käskin Kolan nukkumaan. Edi nukahti, mutta Kola jäi kuuntelemaan leirintäalueen yöelämää. Vähän väliä hän havahtui joihinkin ääniin, ja samalla minä nukuin katkonaisesti. Kahteen otteeseen, joku mies yritti päästä avaimillaan meidän mökkiin. Mietin mistä ihmeestä sen rohkeuden keräsin, kun huusin hänelle vain että etsiköön oman mökkinsä ja yritin jatkaa uniani. Varmaan joskus neljän aikoihin kun leirintäalue oli lopulta hiljentynyt niin minä kuin Kolakin nukahdettiin kunnolla. Heräsin ennen kellonsoittoa hieman vaille kahdeksan. Kamppeet niskaan ja laukkuihin ja kohti Mustialaa. 

Löysin Marin (Edin kasvattajan) teltan melko pian ja purin kamppeemme teltan kuppeeseen. Olimme tulleet paikalle aika ajoissa, joten odotimme rauhassa omaa vuoroamme tutustuen samalla muihin Bestieksen tiimiläisiin. Kola ja Edi olivat nätisti Merjalta lainaan saadussa näyttelyhäkissä. Ilma oli mitä loistavin, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja pieni tuulen vire kävi välillä. Oli todella lämmin. 

Kolan suoritus kehässä.. No sanotaanko näin, ettei se ihan nappiin mennyt. Treenasin ihan hetken ennen kehää Kolan kanssa telttojen takana nurmella. Siellä meni vallan mainiosti. Kun pääsimme kehään, Kolalla löi ahdistus päälle. Makkarat ei maistuneet ja kaikki tuntui olevan pakkopullaa. Seisoi kyllä aivan hyvin, mutta juoksussa pää tahtoi vetäytyä alas. Kehäkierroksen jälkeen menimme odottamaan vuoroamme tuomarin arvosteluun. Kola oli onneksi toisena, joten ei tarvinnut odottaa kauaa. Pöydälläkin Kola seisoi ihan hyvin, paitsi sillä sekunnilla kun Tuomari otti lopuksi mittansa esiin ja halusi mitata Kolan. Onneksi totesi vain, että "Ok". Mittaa ei lukenut arvostelulomakkeessa. Pöydän jälkeen Tuomari halusi, että seistään ensin. Siinä ei Kola millään tahtonut pysyä aloillaan, ja tuntui tuskastuttavan pitkältä ajalta odottaa lupaa liikkua. Tuomari kävi vähän väliä kopeloimassa Kolaa ja tuntui miettivän pitkään. Kun seisominen riitti, antoi tuomari luvan liikkua. Noh, sekin liikkuminen meni niin ja näin. Pidin ehkä jälleen liikaa vauhtia yllä, ja tuomari pyysikin meitä menemään hitaampaa. Kolalla hieman pää alhaalla, mutta liikkui kuitenkin kohtalaisesti. Tuomari arvosteli Kolan kuitenkin ERI:n arvoisesti, joten mentiin odottamaan kilpailuluokkaa teltalle. Kola häkkiin, sillä odotusaika oli pitkä! Kola kerkesikin ottaa hyvät tirsat ennen kilpailuluokkaa. Otin Kolan häkistä juuri ennen h-hetkeä, ja toinen suoritus menikin ihan hyvin. Tuomari pudotti seisotusvaiheessa joitain koiria pois, yhtään en laskenut että montako, jäljelle jäi seitsemän. Seuraavaksi se juoksutti, ja pudotti kolme pois, meidät mukaan lukien. Jäljelle jääneet sijoitettiin. Eli todella hyvin, seitsemän parhaan joukkoon päästiin, kun junnuja oli kuitenkin 18. Loppupäivä seurattiin muiden ihanien whippettien suorituksia, nautittiin ilmasta ja seurusteltiin ihmisten kanssa. Edi ja Kola olivat melko väsyneitä ja nukkuivatkin välillä oikein sikeästi häkissänsä. Välillä käytiin tervehtimässa muita ja riehumassa :) 

 Kuva: Mari Kääriäinen 

Huom, tuomari ei vielä arvostele meidän suoritusta, vaan keskittyy edeltävän suorituksiin. Meillä on menossa pakollinen kuvaushetki :) Kiitos Ripalle kuvaajana toimimisesta. Kuva: Mari Kääriäinen

"Mitä sä siellä mua kuvaat?" Kuva: Mari Kääriäinen

Tässähän on ihan onnistunut kuvaotos Kolan liikkeestä. Kuva: Mari Kääriäinen

Kolan arvostelu: 

Tuomari: Bart Scheerens, Belgia.

JUN, ERI

"Strong boy with nice outlines. Good bones. Masculine head. Little bit short in upperarm. Nice topline. Wellplaced croup. Short tail. Needs to seattle down in his movement, but covers a lot of ground when going around. This boy needs practice. "

Olen niin samaa mieltä tuomarin kanssa, että Kola tarvitsee harjoitusta. Ennen kaikkea kehäharjoitusta. Onhan Kolalla hyvin mennyt kun on yksin liikkunut, mutta kun poju pannaan kehään, niin johan on eri ääni kellossa :) Eli mätsäreitä kulkemaan vaan. 

Lopuksi, pääsihän se meidän pienokainenkin esiintymään. Toki virallisen shown ulkopuolella. Nätisti seisoo 4kk iässä. Huomatkaa tuo häntä <3 Kuva: Mari Kääriäinen

Kotimatka alkoi iltapäivän loppupuolella, kun selkä ja käsivarret olivat jo saaneet kivan punaisen värin. Olisin halunnut jäädä pidemmäksikin aikaan, juuri sijoituskehät yms. olivat vielä edessä päin, samoin kasvattajaluokat ja jälkeläisluokat. Pakko oli kuitenkin lähteä kohti Pohjoista, jotta sitä vielä jaksaa kotiinkin ajaa. Kello oli melko tarkalleen puoli kuusi illalla, kun kaupan kautta startti käynnistyi. Orivedelle asti ajoin viimeisillä bensahöyryillä, kunnes pääsin tankille. Tankin jälkeen ajeltiin jälleen Hirvaskankaalle pissatauolle ja syömään. Liikennettä oli jonkin verran, vähenemään päin. Hyvä vain, sillä taas alkoi sataa. Jyväskylän jälkeen aina Kärsämäelle asti satoi kaatamalla vettä. Kärsämäellä alkoi yö kirkastua ja kerkesin näkemään kauniin auringonlaskun ja -nousun. Pohjois-Suomen kauneutta :) 

Kello näytti 00:45 ja matkamittari 1260km kun saavuimme uupuneina kotipihaan. Ensi vuonna uudestaan.